| Elämäni ensimmäinen
”suuri” koira oli tätini mustavalkoinen
rakastettava cokerspanieli Dixie. Cokerspanielilla on
vielä nykyisinkin erityinen paikka sydämessäni,
vaikka itse en ole koskaan cokeria hankkinutkaan.
Lapsuuteni perheeseen tuli 70-luvun loppupuolella
tiibetinspanieli Sandra. Myöhemmin koiria oli jo neljässä
sukupolvessa, kun Sandraa seurasivat Netta, Emma ja
Eetu. Kipinä koirankasvatukseen ja näyttelytoimintaan
syntyi 80-luvun alkupuolella näiden tiibetiläisten myötä.
Täysi-ikäiseksi tultuani suoritin kasvattajan
peruskurssin ja anoin kennelnimen Notus.
Jounin kanssa hankimme enimmäiseksi
yhteiseksi koiraksi Alma-mastiffin keväällä 1989.
Mastiffeja olen kennelnimelläni kasvattanut 3
pentuetta. Loppuvuodesta 1989 mietimme, mikä olisi
sopiva ”pienisuuri” koira mastiffin seuraksi ja niin
perheeseemme saapui ensimmäinen cairnterrierimme Viivi.
Vaikka Viivin elämää varjostikin sairastelu, teki tämä
ilopilleri luonteellaan meihin lähtemättömän
vaikutuksen.
Varsinaisen cairnterrierin
kasvatuksen katson alkaneen kantanarttuni Aunen (Lucky
Moon`s Face The Music) ensimmäisen pentueen myötä
tammikuussa 2000. Nykyisin elämäämme sulostuttaa
Aunen lisäksi hänen tyttärensä Tyyne ja Penni sekä
villikkoprinsessat Irma ja Mimmi.
Cairnterrieri on osoittautunut
lapsiperheen koirana loistavaksi valinnaksi. Haluan, että
koirat ovat perheessämme yksilöitä, joten koirien määrää
kotona ei voi enää paljonkaan kasvattaa. Työskentelen
Kuopion yliopistollisen sairaalan synnytyssalissa uuden
elämän alkulähteillä. Johtuneeko ammatistani, kuka
tietää, että koirankasvatus on tullut rakkaaksi
harrastukseksi ja pentujen syntymä ja kehityksen
seuraaminen on aina yhtä ihmeellinen tapahtuma. Omia
lapsia meillä on viisi: esikoinen Maija s.89 aloittelee
jo omaa itsenäistä elämäänsä. Kotona asuvat vielä
Veikko s.91, Eino s.93, Helmi s.99 ja Martti s.01. Joten
kuvaavaa on, että perheeseemme on aina kuulunut lapsia
ja koiria. Tässä porukassa ei pääse aika pitkäksi käymään…
|